Nälkävuodet koettelevat
Ryttylän kartanoon Maria Kustaava oli tullut Haarankosken torpasta, jossa torpparina oli hänen äitinsä veli Taneli Heikinpoika. Takana oli vaikea kevät, ja voi arvailla, että Maria sai hiukan hengähtää Ryttylään saavuttuaan. Haarankosken torpassa piikana ollessaan Maria oli joutunut kokemaan nälkävuosien kauhut, joista Ryttylän kartanossakin vaikuttanut K.A. Tavaststjerna kertoo romaanissaan Kovina aikoina. Katovuodet tuhosivat viljan, ja kerjäläisiä kulki talosta taloon. Vuoden 1868 aikana nälänhätä ja taudit veivät Hausjärvellä hautaan 780 ihmistä, ja satoja kuoli muutaman kevätkuukauden aikana. Haarankosken torpassa kuoli emäntä ja kolme lasta viikon aikana.
Tervakosken kartanoon
Vuoden 1868 lopulla Marian elämä muuttui ainakin vakaammaksi vaikka ei ehkä helpommaksi. Hän solmi avioliiton Tervakosken kartanon voudin Juho Heikinpoika Silanderin kanssa ja muutti Tervakoskelle. Juho oli jäänyt leskeksi, ja perheessä oli monta pientä lasta. Tervakoskella Maria eli pitkän elämän suurperheen äitinä. Hän kuoli 90-vuotiaana vuonna 1927 ja haudattiin Janakkalan kirkkomaahan.
Marian tyttärentytär Ida Aleksandra Lampinen oli isoäitini. Hänet elämä kuljetti Tervakoskelta Hankoon ja Bengtsårin saarelle. Mutta Ida palasi isoäitinsä jalanjäljille. Kun Ryttylän kartanon alueelle perustettiin koulukoti vuonna 1923, Ida perheineen tuli koulukodin palvelukseen. Lampisen perhe asui yli 25 vuotta tuossa punaisessa Pirttilä-rakennuksessa, josta aiemmassa blogitekstissä on kuva. Se on äitinikin lapsuudenkoti. Ida eli koko elämänsä Ryttylässä ja kuoli vuonna 1968, sata vuotta sen jälkeen, kun hänen isoäitinsä oli saapunut Ryttylään.
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen