Puhdetöinä olen koonnut Ryttylän kyläyhdistys ry:n leikekirjan, josta viipaleita videolla ”7 kohokohtaa…” Kaikessa ei ole onnistuttu mutta kaikkea on yritetty. Olemme tehneet muutakin kuin istuneet kokouksissa!
 
Ryttylän kyläyhdistys tavoitti viime vuonna tilaisuuksissaan yli 200 kyläläistä. Laskiaisriehassa, kylän siivoustalkoissa, vapputapahtumassa, venettä vuokraamalla…
 
Tänä laskiaisena ei ollut lunta ja koronan takia peruttiin vapputapahtuma.
 
Vene on ollut kuitenkin Puujoella kuten ennenkin.
 
Joka tiistai olemme julkaisseet verkkosivuillamme www.ryttyla.net blogikirjoituksen. Olemme kesän tilastojen mukaan tavoittaneet sillä tavoin yli 200 lukijaa.
 
Emme siis luovuta.
 
Lauantaina 3.10. järjestämme etäyhteyksin kyläkokouksen, joka on sääntömääräinen vuosikokouksemme.
 
Jos olet kiinnostunut toimimaan kyläyhdistyksessä, laita viesti sähköpostiin ryttylayhdistys@gmail.com. Sinua tarvitaan!
 
Eeva-Liisa Niinioja
Ryttylän kyläyhdistys ry:n sihteeri ja viestintävastaava
Kylävideon toteutti Marjukka Niinioja
​

Isäni isä Mikko Jantunen asui vinttikamarissamme Pomolassa. Sinne hän oli päätynyt sodan melskeissä, kun koti Viipurin Kolikkoinmäellä oli tuhoutunut.
 
Ennen Ryttylään muuttoaan Mikko oli kokenut elämässään monia vaiheita.
 
Kehityksen ja kurjuuden rata
 
Tänä syksynä on vietetty Pietarin-radan 150-vuotisjuhlia. Vaikka radan rakentamiseen liittyy kurjuutta, nälkää ja tauteja, sen valmistuminen on Riihimäen alueen merkkitapahtuma ja yksi seudun kehityksen alkupisteistä. Syrjäisestä Hausjärven kulmakunnasta alkoi kehittyä vilkas asemakylä.
 
Rata tuo mieleeni myös Mikko-pappani, jonka elämänpolku sivuaa Pietarin-rataa.
 
Rajan asukkaat Pietarin-kävijöinä
 
Rajan pinnassa asuneet karjalaiset kulkivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kauppamatkoilla ja töissä lähellä olevassa Pietarissa. Itse asiassa tuon miljoonakaupungin elintarvikehuolto oli paljolti suomalaisten rajapitäjien varassa. Raja oli auki, kun kuuluttiin Venäjän keisarikuntaan.
 
Vuonna 1870 valmistunut Pietarin-rata vilkastutti myös Karjalan kannaksen elämää ja toi työpaikkoja. Koko rata Pietariin asti tuli Suomen Valtion Rautateiden omistukseen ja liikennöitäväksi. Henkilökuntakin oli suomalaista.
 
Pietariin töihin
 
Mikko oli yksi heistä, jotka lähtivät rajapitäjästä Pietariin työnhakuun. Siellä hän avioitui suomalaisen Olgan kanssa. Perhe perustettiin ja asetuttiin asumaan Udelnajaan.  Udelnaja oli – ja on edelleenkin – rautatieasema ennen Pietaria.
 
Pietarissa asui ja työskenteli 1900-luvun alussa kymmeniätuhansia suomalaisia. Tehtiin töitä tehtaissa, rautatieläisinä, nuohoojina, kultaseppinä, keittäjinä, palvelijoina jne. Mikko löysi töitä rautateiltä. Hän toimi asemamiehenä Udelnajassa ja radan päätepisteessä, Pietarin Suomen asemalla. Olga oli keittäjänä varakkaassa ruhtinasperheessä.

Rauhattomuus lisääntyy
 
Pietari oli oikea suurkaupunki ja sulatusuuni. 1910-luvulla olot alkoivat muuttua rauhattomiksi. Lähestyttiin vallankumouksen aikoja. Järjestettiin lakkoja, salaisia kokouksia, kotitarkastuksia, ja santarmit valvoivat ja pidättivät epäiltyjä. Mikkokin oli osallistunut johonkin salaiseen kokoukseen, kertoo uutinen Karjala-lehdessä.
 
Olojen yhä vaikeutuessa Mikko perheineen muutti Viipuriin vuonna 1913.
 
Suomen itsenäistyttyä Mikko ehti perheineen asua Viipurissa kymmeniä vuosia ja toimia monessa ammatissa. Hän oli poliisivoimissa etsivänä, jahtasi kieltolain aikana pirtupoliisina salakuljettajia Viipurin lahdella. Torikauppaakin hän harjoitti Punaisenlähteen torilla.
  
Pitkän työuransa Mikko päätti 1950-luvulla Ryttylän lasitehtaan ”vormuvarastolla” lasimuottien puhdistajana yli 70-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1878 ja kuoli 1953.
 
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen
 
https://helsinkipietari150.vayla.fi/pitka-tie-radaksi-pietarin-radan-syntyvaiheet/

Riihimäen seudun terveyskeskus kertoo siirtyvänsä loppuvuoden aikana tiimimalliin, jossa seutu jaetaan neljään uuteen terveyskeskusalueeseen.
 
Luen terveyskeskuksen uutisia. Mitä ihmettä?
 
Neljä terveyskeskusaluetta? Vastahan vuonna 2016 Ryttylästä lopetettiin terveysasema. Jatkan lukemista.
 
”Kutakin aluetta hoitaa oma 4–6 lääkäri-sairaanhoitajatyöparin, lähihoitajan ja fysioterapeutin tiimi, johon myös sosiaalityöntekijä osallistuu.”
 
Toiminta jatkuu samassa paikassa
 
Jopa alkaa selvitä, toiminta jatkuu edelleen Riihimäessä:
 
”Tiimit jatkavat samoissa vastaanoton tiloissa kuin ennenkin, Riihimäen sairaalan, Kontiontie 77, 6. ja 7. kerroksessa.”
 
Ryttylän ja pohjoisen Riihimäen asukkaat hoidetaan samassa tiimissä.
 
”Tavoitteena on, että sama tiimi hoitaa yhteisiä asiakkaitaan yhdessä. Potilas asioi samoilla ammattilaisilla eikä asiaa tarvitse joka kerta aloittaa alusta.”
 
Voisiko matkoissakin olla sujuvampi malli?
 
Täällä kylillä tulee mieleen tuttu ongelma: miten matka terveyskeskukseen sujuu, jos ei ole omaa autoa.
 
Riihimäkeen on ollut Hausjärveltä palveluliikennettä keskiviikkoisin. Kerran sain terveyskeskuksesta juuri sopivasti keskiviikkoaamun ajan ja 10 minuutissa olin perillä Kontiontiellä. Seuraavalla kerralla en sitten saanut vastaanottoaikoja keskiviikolle.
 
Miten tilanne paranisi yhteispelillä?
 
Pitäisi varmistaa tarpeellisten liikennepalveluiden saatavuus. Esimerkiksi Salossa on selvitetty junioreiden ja senioreiden liikkumistarpeita. Kehitteillä on älykkäämpää liikennettä.
 
Täällä terveyskeskuksen kuntayhtymän toivoisi kehittävän toimintaa yhdessä kuntien, kylien ja asiakkaiden kanssa.
 
Voisiko terveyspalveluiden saavutettavuutta parantaa esimerkiksi niin, että kiireettömän hoidon vastaanottoaikoja annettaisiin meille ryttyläläisille tietylle viikonpäivälle? Kimppakyyditkin ehkä järjestyisivät silloin paremmin.
 
Eeva-Liisa Niinioja
Ryttylän kyläyhdistys ry:n sihteeri ja viestintävastaava
​

Jorma Tammerista on paljon tarinoita, ja monella on hänestä värikkäitä muistoja.

​Jorma Tammer syntyi Helsingissä 2.5.1911, eli Ryttylässä koko elämänsä ja kuoli 10.10.1998. Hän toimi koko työuransa, noin 40 vuoden ajan, hammaslääkärinä Ryttylässä ja ajoittain myös Tervakoskella, Oitissa ja Riihimäellä. Myös kouluhammaslääkärinä hän toimi.
 
Äiti Hildegard Nurminen oli Ryttylän kansakoulun ensimmäisiä opettajia, ja siksi Jorman lapsuudenkoti oli vanhan puisen koulutalon, nykyisen kirjaston, päädyssä.
 
Jorma pääsi kouluun jo 5-vuotiaana, kävi kansakoulua Ryttylässä, oppikoulua Riihimäellä ja opiskeli hammaslääkäriksi Helsingin yliopistossa. Ensin hän harkitsi kirurgin opintoja, mutta vaihtoi sitten hammaslääkärin uralle.
 
Jorma hankki myös kansakoulunopettajan pätevyyden, jotta osaisi paremmin hoitaa lapsipotilaita.
 
Sodan aikana ensiapupäällikkönä
 
Talvisodan alettua Ryttylään järjestettiin väestönsuojeluorganisaatio. Annettiin ensiapukoulutusta, rakennettiin väestönsuojia, jaettiin ensiaputarvikkeita.
 
Jorma Tammer toimi Ryttylän lasitehtaalle evakuoidun Sakon patruunatehtaan ja koko Ryttylän ensiapupäällikkönä. Toimipaikkana oli Pomolan kellari. Tositoimiin hän joutui, kun lasitehdas sai osuman pommista talvella 1940.
 
Susikoiria, autoja ja taidetta
 
Hammaslääkärintyönsä Tammer aloitti Kivikon talossa, mutta jo 1942 hän osti omakotitalon asuintalokseen ja vastaanottotiloikseen. Siellä hän hoiti potilaitaan ja asui kuolemaansa asti.
 
Hammaslääkäri Tammerilla ei ollut varsinaista vastaanottoapulaista, mutta hänellä oli aina taloudessaan emännöitsijä, joka vaihtui aika-ajoin. Pisimpään apulaisena oli rouva Turkka. 

Jorma muistetaan myös susikoiristaan, autoistaan ja erityisesti taideharrastuksestaan. Hän oli opiskellut kuvataiteita itsenäisesti ja kansalaisopiston kursseilla ja teki öljymaalauksia, hiilipiirroksia ja grafiikkaa. Aiheina olivat henkilöt, maisemat tai abstraktit aiheet. Hänen töitään oli esillä näyttelyissä ja oman kylän tilaisuuksissa. Jorma Tammer testamenttasi taidekokoelmansa Hausjärven kunnalle.
 
Tammerin vastaanotolla
 
Vaikka hammaslääkärikäyntiä kuinka yritti välttää ja tarkastusvälejä pidentää, aina joskus oli pakko tuo matka tehdä. Tie vei Tammerin pihaan. Edessä oli vanha vaalea puutalo, jonka toisessa siivessä oli tohtorin asunto ja toisessa vastaanottotilat.
 
Ensin piti katsella, näkyikö koiraa missään. Tammerilla oli suuri - ainakin koirakauhuisen mielestä - vihainen susikoira, jonka kumea haukkuminen kuului ulos asti. Jos koira oli pihassa ketjussa, hammaslääkäriin pyrkijän matka saattoi pysähtyä siihen. 
 
Kun pääsi sisään asti ja astui odotushuoneeseen, vastassa oli hammaslääkärille ominainen haju. Se oli sekoitus vanhan talon ja hammaslääkärin desinfiointiaineiden tuoksua.
 
Odotushuoneessa oli väkeä. Ihmiset tulivat hoidattamaan särkevää hammasta ilman ajanvarausta ja jonottivat odotushuoneessa. Odottajien määrä sääteli hammaslääkärin päivän pituutta.  Seinä oli niin ohut, että hammaslääkärin puhe, poran jyrinä ja kirskunta kuuluivat odotushuoneessa istujan korviin ja lisäsivät jännitystä.  Oltiin vaiti ja odotettiin.
 
Ovi avautui, ja edellinen potilas astui ulos. Pian lääkäri ilmestyi ovelle ja kutsui seuraavan potilaan sisään. Potilas ohjattiin vanhaan hammaslääkärintuoliin istuvaan asentoon. Oikealla puolella oli lasiovinen vitriini, jossa instrumentit odottivat siisteissä riveissä. Vasemmalla puolella oli kirjoituspöytä, jossa hammaslääkärin potilaskortistot säilytettiin ja kirjalliset työt tehtiin.
 
Hammaslääkäri Tammer oli kuuluisa ronskeista puheistaan ja otteistaan. Potilas sai kuulla karskin ja liioitellun arvion hampaidensa kunnosta sekä odotettavissa olevista toimenpiteistä ja niiden hinnoista. Välineet eivät olleet viimeistä huutoa ja työtavat ja hoitomenetelmät monesti itse kehiteltyjä. Mutta hampaat tulivat paikatuiksi ja luottamus oman kylän lääkäriin säilyi lujana.
 
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen 
 
Lähteitä
Jorma Tammer: Ryttylän koulun 60-vuotishistoriikki
Lasse Toivola: Hammaslääkäri Jorma Tammer, Elämänvaiheet ja harrastukset
​

Listasin, mitä viime vuosina on Ryttylään saatu tai mitä on säilynyt, vaikka tapana on listata, mitä täältä on viety. Montako ilonaihetta sinä löydät?
 
Viisi ilonaihetta, joihin liittyy yllätys:

• Neuvola säilyy
• Kylätalossa on yrittäjiä
• Kakslammin luonnonsuojelualue
• Kyläkirjasto syntyi
• Koulu rakentuu

 
Kun palvelun säilymisestä on kylässä kannettu huolta, ongelmiin onkin löytynyt uusia luovia ratkaisuja. Niiden kaikkien synnystä ei ole tarkkaa tietoa. Ei tiedä, ketä kiittäisi. Ongelma sekin! Ryttylän kyläkirjaston synnystä on kyllä ilahduttavan tarkka kuvaus kirjassa Rakastan kirjastoa Tarinoita lukijoilta, kertojana Ulla Ollila-Perälä.
 
Mitä saattaa olla tulossa?
 
Muutakin on toki jo tehty.  Esimerkiksi Punkanjoen kunnostamista on pitkään suunniteltu. Kunnostustyö ei vaan ole alkanut.
 
Mietin, puhkeaako Ryttylän kehitys kuorestaan, kun koulu valmistuu ja myös kyläläisten kokoontumistilat paranevat.
 
Oletko kiinnostunut toimimaan Ryttylän kyläyhdistyksessä? Laita meille viesti osoitteeseen ryttylayhdistys@gmail.com. Vuosikokouksessamme 3.10.2020 valitsemme kyläyhdistykselle puheenjohtajan ja hallituksen jäsenet. Jos sinua kiinnostaa, saat tietoja kokouksesta vastauksena sähköpostiisi.
 
Eeva-Liisa Niinioja
Ryttylän kyläyhdistyksen sihteeri
 
Lähde:
Saana Saarinen & Kati Tiirikainen
Rakastan kirjastoa Tarinoita lukijoilta, Avain, 2015, ss.135–140,
 ”Ei jäädä valittamaan vaan ryhdytään toimeen” Kirjastosta kertoo Ulla Ollila-Perälä, peruskoulun luokanopettaja, Ryttylä