1800-luvun liikennesuunnitelmia Ryttylän seudulla
Viime aikoina ratahankkeet ovat olleet paljon esillä. On Tunnin junaa, Turun oikorataa ja monia pääkaupunkiseudun raidehankkeita. Suunnitelmia ja vaihtoehtoja esitellään, niiden tarpeellisuudesta kiistellään. Eri linjauksista ja kustannuksista keskustellaan.
Niin tehtiin myös silloin, kun Suomen Suuriruhtinaskunnan liikenneoloja suunniteltiin 1800-luvulla. Kaivettaisiinko kanavia vai rakennettaisiinko rautatie?
Senaattori Lars Gabriel von Haartman piti kanavia hyödyllisinä, ja J. V. Snellman taas ehdotti rautateitä, joita pidettiin tehokkaampina. Rautatien kannattajat lopulta voittivat. Miltä maisemamme näyttäisikään, jos olisi käynyt päinvastoin?
Kanavasuunnitelmat vaihtuvat hevosrautatieksi
Kulkuyhteyksien parantaminen Hämeen ja Suomenlahden välillä tuli tarpeelliseksi 1800-luvun puolivälissä. Ensin otettiin esiin vanhat 1700-luvun suunnitelmat kaivaa kanava Vantaanjoen kautta Turkhaudalle Puujokeen asti. Kanavat olivat tavallaan muotia. Olihan mahtava Saimaan kanavakin juuri silloin rakenteilla.
Mutta aika oli ajanut kanavasuunnitelmien ohi.
Seuraavaksi ehdotettiin hevosvetoista kiskotietä, joka alkaisi Helsingistä ja päättyisi Turkhaudan kestikievarin tienoille, Puujoen varteen. Siitä olisi sitten mahdollisuus jatkaa vesiteitse purjehduskelpoiseen Järvi-Suomeen.
Maastotutkimuksia jo tehtiin, ja radan päätekohdaksi ajateltiin yhdessä vaiheessa Punkanjoen suuta. Arveltiin, että tämän 90 virstan pituisen matkan kulkemiseen menisi alle 24 tuntia, kun hevosia vaihdettaisiin kahdesti.
Höyryveturit käyttöön
Pian kuitenkin huomattiin, ettei kunnollinen laivareitti Vanajavedeltä Puujoelle ollut toteutettavissa, joten rata oli tehtävä Turkhaudan sijasta Hämeenlinnaan asti. Eikä hevosvetoinen ratakaan ollut enää riittävä. Päätettiin rakentaa oikea veturirautatie. Suunnitelma oli valmis vuonna 1851, mutta toteutuksessa vielä kesti.
Keisarin määräyksellä työt vauhtiin
Senaatin istunnossa vuonna 1857 esitettiin keisari Aleksanteri II:n armollinen määräys rautatien rakentamisesta. Asemapaikoiksi päätettiin aluksi Helsinki, Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki, Turenki ja Hämeenlinna. Junaliikenteen alettua perustettiin vielä Ryttylän asema, todennäköisesti Granfeltien, Ryttylän kartanon omistajien, aloitteesta.
Rautatie valmistui vuoden 1862 alussa, ja säännöllinen liikenne voi alkaa.
Juna kulki aluksi kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan. Yhdensuuntainen matka Helsingistä Hämeenlinnaan kesti viisi ja puoli tuntia. Seudun liikenneolot olivat kokeneet merkittävän parannuksen.
Viime aikoina ratahankkeet ovat olleet paljon esillä. On Tunnin junaa, Turun oikorataa ja monia pääkaupunkiseudun raidehankkeita. Suunnitelmia ja vaihtoehtoja esitellään, niiden tarpeellisuudesta kiistellään. Eri linjauksista ja kustannuksista keskustellaan.
Niin tehtiin myös silloin, kun Suomen Suuriruhtinaskunnan liikenneoloja suunniteltiin 1800-luvulla. Kaivettaisiinko kanavia vai rakennettaisiinko rautatie?
Senaattori Lars Gabriel von Haartman piti kanavia hyödyllisinä, ja J. V. Snellman taas ehdotti rautateitä, joita pidettiin tehokkaampina. Rautatien kannattajat lopulta voittivat. Miltä maisemamme näyttäisikään, jos olisi käynyt päinvastoin?
Kanavasuunnitelmat vaihtuvat hevosrautatieksi
Kulkuyhteyksien parantaminen Hämeen ja Suomenlahden välillä tuli tarpeelliseksi 1800-luvun puolivälissä. Ensin otettiin esiin vanhat 1700-luvun suunnitelmat kaivaa kanava Vantaanjoen kautta Turkhaudalle Puujokeen asti. Kanavat olivat tavallaan muotia. Olihan mahtava Saimaan kanavakin juuri silloin rakenteilla.
Mutta aika oli ajanut kanavasuunnitelmien ohi.
Seuraavaksi ehdotettiin hevosvetoista kiskotietä, joka alkaisi Helsingistä ja päättyisi Turkhaudan kestikievarin tienoille, Puujoen varteen. Siitä olisi sitten mahdollisuus jatkaa vesiteitse purjehduskelpoiseen Järvi-Suomeen.
Maastotutkimuksia jo tehtiin, ja radan päätekohdaksi ajateltiin yhdessä vaiheessa Punkanjoen suuta. Arveltiin, että tämän 90 virstan pituisen matkan kulkemiseen menisi alle 24 tuntia, kun hevosia vaihdettaisiin kahdesti.
Höyryveturit käyttöön
Pian kuitenkin huomattiin, ettei kunnollinen laivareitti Vanajavedeltä Puujoelle ollut toteutettavissa, joten rata oli tehtävä Turkhaudan sijasta Hämeenlinnaan asti. Eikä hevosvetoinen ratakaan ollut enää riittävä. Päätettiin rakentaa oikea veturirautatie. Suunnitelma oli valmis vuonna 1851, mutta toteutuksessa vielä kesti.
Keisarin määräyksellä työt vauhtiin
Senaatin istunnossa vuonna 1857 esitettiin keisari Aleksanteri II:n armollinen määräys rautatien rakentamisesta. Asemapaikoiksi päätettiin aluksi Helsinki, Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki, Turenki ja Hämeenlinna. Junaliikenteen alettua perustettiin vielä Ryttylän asema, todennäköisesti Granfeltien, Ryttylän kartanon omistajien, aloitteesta.
Rautatie valmistui vuoden 1862 alussa, ja säännöllinen liikenne voi alkaa.
Juna kulki aluksi kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan. Yhdensuuntainen matka Helsingistä Hämeenlinnaan kesti viisi ja puoli tuntia. Seudun liikenneolot olivat kokeneet merkittävän parannuksen.
Lähteitä
Keskitalo Oiva: Hausjärven historia
Toivola Lasse: Hausjärvi, kotiseutu 4, Ryttylä – Turkhauta – Puujaa
Suomen rautatiet lapsenkengissä
https://tervakoski.elakkeensaajat.fi (valokuva, jossa matkustajia asemalaiturilla)
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen
Keskitalo Oiva: Hausjärven historia
Toivola Lasse: Hausjärvi, kotiseutu 4, Ryttylä – Turkhauta – Puujaa
Suomen rautatiet lapsenkengissä
https://tervakoski.elakkeensaajat.fi (valokuva, jossa matkustajia asemalaiturilla)
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen
Ryttylän asemalta kuvia tsaarinvallan aikaan.
RSS-syöte