Isäni Olavi oli myös paljasjalkainen ryttyläläinen. Hän oli tiilenpolttajana melkein 40 vuotta Leppäkosken tiilitehtaalla. Kesät ja talvet faija ajoi mopolla töihin. Ei ollut varaa ostaa autoa. Hän ei käynyt eläissään kuin kerran ulkomailla, silloinkin ilman passia. Kutsu jatkosotaan tuli, kun hän oli 17 -vuotias. Isä auttoi vapaa-ajalla vanhuksia ja leskiä tekemällä erilaisia kirvesmieshommia sekä muurausta. Äitini Lilja oli muuttanut 1940-luvun lopulla Ryttylään Pohjanmaalta ja sai työpaikan koulukodista. Hän teki siellä maataloustöitä. Naimisiinmenon jälkeen äiti oli pääosin kotiäitinä ja kesäisin Pullisen heinäpellolla töissä. Myöhemmin hän oli myös jonkin aikaa kodinhoitajana. Vanhemmista minulla on todella hyvät muistot.
Minulla on kaksi veljeä Mauri ja Jori. Mauri asuu vaimonsa kanssa edelleen Ryttylässä turvallisella Ahtisten asuinalueella. Jori on muuttanut perheineen Riihimäelle. Rakkaan vaimoni Leenan löysin Kolmilammelta tai oliko se toisinpäin. Meillä on kolme tytärtä Tiina, Outi ja Maija. Tiina perheineen jatkaa suvun perinnettä ja asuu kotitalossamme Pajatiellä. Outi ja Maija ovat muuttaneet stadiin.
Meitä saman suvun Ahtisia on Ryttylässä 17. Suuri osa sukulaisista asuu lähellä Ryttylän koulua. Vanhassa Trokarissa oli joitakin vuosia sitten ”kilpailu” siitä onko Ryttylässä enemmän Ahtisia vai Pyriä. Silloin me voitimme kuin Ahtisia oli yli 30. Tilanne voi olla nyt toinen.
Juurillaan on hyvä asua. Osallistumalla Kansalaisopiston tai esim. Ryttylän Kirin kursseihin tai yhdistystoimintaan tutustut nopeammin alkuasukkaisiin. Jos näytteleminen tai muu kesäteatteriin liittyvä talkootyö kiinnostaa, niin ota minuun yhteyttä. Viihtyminen paikkakunnalla on monta kertaa omasta aktiivisuudesta kiinni.
Ryttylässä 24.7.2015
Juhani Ahtinen