Kylässä on tapahtunut kaikenlaista, mitä en voinut Helsingin vuosina lehdistä lukea. Onneksi Facebookin Ryttylä-ryhmässä on ahkeria muistelijoita.
Oho, sanoi Eemeli?
Miten tärkeä tapahtuma kyläläisille oli vuonna 1965 Unto Savolaisen huoltoaseman avajaiset, joissa oli tähtenä Eemeli? Nyt kuvia katsellessa tapahtumalle tulee uusikin merkitys säteilevänä ajankuvana. Kuvat ovat Unto Savolaisen omaelämäkerrasta ”Vain muutaman laukauksen vuoksi” (2006, s. 61).
Ahkeria historiankirjoittajia
Kylän merkkitapauksista olisi kai vain muistitietoa, ellei olisi ollut näitä historiikkien kirjoittajia: Unto Savolainen ja Lasse Toivola. Niin ja Jorma Tammer.
Jorma Tammer kirjoitti Ryttylän koulun 60-vuotishistoriikin. Siitä ilmenee pysäyttäviä tietoja silloisista kulkutaudeista, tulirokosta ja tuhkarokosta. Esimerkiksi vuonna 1900 tulirokkoepidemiaan kuoli neljä oppilasta. Koulu oli kaksi kuukautta suljettuna.
Jostain syystä Tammerin historiikista puuttuu tieto kevään 1949 epidemiasta, pikkulavantaudista, jonka minäkin sairastin Ryttylän koulukodin tilapäisessä karanteenisairaalassa. Olin kaksivuotias.
Pöytäkirjoissa tieto kulkee
Minusta tärkeimpiä tapahtumia Ryttylässä on ollut se, että kartanonherra Hugo Standertskjöld avasi yksityisen kansakoulunsa 15.10. 1891. Historiatietojen säilymisen kannalta hyvä oli, että koulu alkoi saada valtionapua vuonna 1895. Silloin oli perustettava johtokunta ja sen päätöksistä pidettävä pöytäkirjaa.
Pöytäkirjat ovat olleet koulun historiikkien kirjoittajille korvaamattoman tärkeitä. Niissä on säilynyt tietoa myös koko kylän historiasta.
Hyviä tietolähteitä ovat yhdistystenkin pöytäkirjat. Mutta miten niitä säilytämme, jos ei ole omia toimitiloja? Olisi hyvä vuokrata arkistotilaa niin, etteivät pöytäkirjat katoa taivaan tuuliin. Tai pilviin.
Vanhin koulutalo vapautuu kokonaan kyläkirjaston käyttöön, kun uusi koulu valmistuu. Mitähän jos kysäisisi vuokrakaappia arkistoille?
Eeva-Liisa Niinioja
Kyläaktiivi
