Vanhemmille eskarin alkaminen on varmasti lähes yhtä jännää kuin lapsellekin. Miten se meidän tyttö tai poika nyt pärjää, kun on joka aamu lähdettävä satoi tai paistoi. Tällaisin miettein itsekin olin poikamme aloittaessa eskarin. Oli hankittu uusi koulureppu, uusia vaatteita ja kaiken piti olla valmista. Olisiko poika itse valmis? Aikaisemmin ei ollut tarvinnut osallistua pakosti mihinkään, olimme käyttäneet lapsia seurakunnan kerhossa pari kolme kertaa viikossa, mutta päiväkotitarvettakaan ei ollut ollut äidin ollessa kotona.

Nyt elämään tulisi muutos, jonkinlainen pikkulapsuuden loppu. Ensimmäinen eskariaamu valkeni aurinkoisena ja aamutoimet tähtäsivät siihen, että vähän ennen yhdeksää oltaisiin koululla valmiina aloittamaan uusi elämänvaihe. Kristian suhtautui asiaan yllättävän reippaasti, ja olimme siitä tietenkin onnellisia. Niin se vain on, että lapset kasvavat ja valmistuvat uusiin vaiheisiin. Naapurin saman ikäisen pojan kanssa on tehty matkat ja kaveri on ollut hyvänä tukena. On ilo huomata, että pojalla on ollut siellä hauskaa ja opettajat ovat kivoja; suuri kiitos heille kaikesta osaamisesta ja ymmärtämisestä!

Uusi polvi nousee rakentamaan hyvää isänmaata. Pidetään me, nyt työssäkäyvät, huolta siitä, että he saavat elää hyvässä maassa, missä on elämisen ja kasvamisen mahdollisuudet.

Aurinkoista syksyä kaikille lapsille ja aikuisille!

Petteri Kerko
Ryttylän kyläyhdistys ry:n pj