Maantie synnyinkodistani Ryttylän asemalle on minulle tullut tutuksi ilmeisesti hyvin varhain. Kun olin kaksivuotias, vanhempani olivat keskenään puhuneet, että pitäisi kukkapaketti hakea asemalta, meillähän oli kukkakauppa ja puutarha kasvihuoneineen. Vanhempien huomaamatta olin sitten lähtenyt asemalle ja lippuluukulla sanonut vaan että ”Paketti!” . Olivat tunteneet minut, Niiniojan tyttöjä, ja antaneet sen paketin. Vasta kun tulin sen kanssa kotiin, vanhemmat tajusivat, miten oli käynyt.

Nyt ajat ovat Ryttylässäkin monella tapaa toiset, vanhalla maantielläkin on virallinen nimi, Lasitehtaantie, ja taloilla numero. Synnyinkotini on jo pitkään ollut puheissamme Vanha Talo, kun rakensimme tontille toisen rakennuksen mökkikäyttöön.

Tässä välillä minulta on kulunut vuosikymmeniä Helsingissä, mutta minusta ei koskaan tullut oikein helsinkiläistä, vaan haaveilin paluusta Ryttylään. Helsingissä mielipaikkojani oli Viikki, jossa usein kuljin vuosisatoja viljellyn pellon laitaa. Sitten tajusinkin, että se toi mieleeni maiseman, joka aukeaa kotiharjuni rinteeltä. Muutinkin takaisin Ryttylään  ja jonkun vuoden kävin junalla Helsingissä töissä.

On kulunut 100 vuotta siitä, kun isoisäni alkoi rakentaa Ison Vehkomäen taloa. Hän kävi hevosella Hämeenlinnassa ostamassa rakennukselle nauloja ja sillä matkalla kuuli maailmansodan syttyneen. Niin kulki tieto silloin.

Toisin on nyt kun voin pihakeinussa istua tietokoneen kanssa ja seurata uutisia reaaliaikaisesti ja katsella samalla tuota maisemaa, jossa juoksee jo viidettä polvea sukuamme. Enpä kuitenkaan sieltä keinusta koneilla viestittele. On aika tyhjentää vanhaa taloa ja pohtia sen purkamista. Mielessä on  kysymys, miten etenee Ryttylän osayleiskaava - tai siis eteneekö oltuaan monta vuotta kunnassa pöydällä. Etenevätkö maisemamme halki kaavaillut tiejärjestelyt ja jos niin miten. Kunnan asioitten seuraamisessa kyllä nettiyhteys on kätevä.

Isoisäni Otto oli kunnanvaltuutettu ja muutenkin aktiivinen luottamustehtävissä, koulun johtokunnassakin. Muistan kuulleeni, että hän olisi myös ollut perustamassa osuusliike Ahjoa. En isoisääni koskaan tavannut, hänhän kuoli jo vuonna 1926, mutta kyllä muistitietoa on mieluista kerätä Vanantaan kartanon entisestä torpparista, josta tuli itsenäinen ja yhteiskunnallisesti aktiivinen talollinen.

Kyläyhdistyksessä koen nyt itse voivani vaikuttaa uudella tavalla. Olen myös Hausjärven kunnan tarkastuslautakunnan jäsen. Pyrin seuraamaan kunnan päätöksentekoa valppaasti. Se on ryttyläläiselle kyllä taitolaji. Tästä enemmän kyläyhdistyksen hallituksen 8.8. pidettävän kokouksen jälkeen. Se on 27.5.2014 rekisteröidyn yhdistyksemme ensimmäinen virallinen hallituksen kokous.

Eeva-Liisa Niinioja

Ryttylän kyläyhdistys ry, sihteeri

ryttylayhdistys@gmail.com