Mikko Juntusen henkilökortti Viipurissa
Isäni isä Mikko Jantunen asui vinttikamarissamme Pomolassa. Sinne hän oli päätynyt sodan melskeissä, kun koti Viipurin Kolikkoinmäellä oli tuhoutunut.
Ennen Ryttylään muuttoaan Mikko oli kokenut elämässään monia vaiheita.
Kehityksen ja kurjuuden rata
Tänä syksynä on vietetty Pietarin-radan 150-vuotisjuhlia. Vaikka radan rakentamiseen liittyy kurjuutta, nälkää ja tauteja, sen valmistuminen on Riihimäen alueen merkkitapahtuma ja yksi seudun kehityksen alkupisteistä. Syrjäisestä Hausjärven kulmakunnasta alkoi kehittyä vilkas asemakylä.
Rata tuo mieleeni myös Mikko-pappani, jonka elämänpolku sivuaa Pietarin-rataa.
Rajan asukkaat Pietarin-kävijöinä
Rajan pinnassa asuneet karjalaiset kulkivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kauppamatkoilla ja töissä lähellä olevassa Pietarissa. Itse asiassa tuon miljoonakaupungin elintarvikehuolto oli paljolti suomalaisten rajapitäjien varassa. Raja oli auki, kun kuuluttiin Venäjän keisarikuntaan.
Vuonna 1870 valmistunut Pietarin-rata vilkastutti myös Karjalan kannaksen elämää ja toi työpaikkoja. Koko rata Pietariin asti tuli Suomen Valtion Rautateiden omistukseen ja liikennöitäväksi. Henkilökuntakin oli suomalaista.
Pietariin töihin
Mikko oli yksi heistä, jotka lähtivät rajapitäjästä Pietariin työnhakuun. Siellä hän avioitui suomalaisen Olgan kanssa. Perhe perustettiin ja asetuttiin asumaan Udelnajaan. Udelnaja oli – ja on edelleenkin – rautatieasema ennen Pietaria.
Pietarissa asui ja työskenteli 1900-luvun alussa kymmeniätuhansia suomalaisia. Tehtiin töitä tehtaissa, rautatieläisinä, nuohoojina, kultaseppinä, keittäjinä, palvelijoina jne. Mikko löysi töitä rautateiltä. Hän toimi asemamiehenä Udelnajassa ja radan päätepisteessä, Pietarin Suomen asemalla. Olga oli keittäjänä varakkaassa ruhtinasperheessä.
Ennen Ryttylään muuttoaan Mikko oli kokenut elämässään monia vaiheita.
Kehityksen ja kurjuuden rata
Tänä syksynä on vietetty Pietarin-radan 150-vuotisjuhlia. Vaikka radan rakentamiseen liittyy kurjuutta, nälkää ja tauteja, sen valmistuminen on Riihimäen alueen merkkitapahtuma ja yksi seudun kehityksen alkupisteistä. Syrjäisestä Hausjärven kulmakunnasta alkoi kehittyä vilkas asemakylä.
Rata tuo mieleeni myös Mikko-pappani, jonka elämänpolku sivuaa Pietarin-rataa.
Rajan asukkaat Pietarin-kävijöinä
Rajan pinnassa asuneet karjalaiset kulkivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kauppamatkoilla ja töissä lähellä olevassa Pietarissa. Itse asiassa tuon miljoonakaupungin elintarvikehuolto oli paljolti suomalaisten rajapitäjien varassa. Raja oli auki, kun kuuluttiin Venäjän keisarikuntaan.
Vuonna 1870 valmistunut Pietarin-rata vilkastutti myös Karjalan kannaksen elämää ja toi työpaikkoja. Koko rata Pietariin asti tuli Suomen Valtion Rautateiden omistukseen ja liikennöitäväksi. Henkilökuntakin oli suomalaista.
Pietariin töihin
Mikko oli yksi heistä, jotka lähtivät rajapitäjästä Pietariin työnhakuun. Siellä hän avioitui suomalaisen Olgan kanssa. Perhe perustettiin ja asetuttiin asumaan Udelnajaan. Udelnaja oli – ja on edelleenkin – rautatieasema ennen Pietaria.
Pietarissa asui ja työskenteli 1900-luvun alussa kymmeniätuhansia suomalaisia. Tehtiin töitä tehtaissa, rautatieläisinä, nuohoojina, kultaseppinä, keittäjinä, palvelijoina jne. Mikko löysi töitä rautateiltä. Hän toimi asemamiehenä Udelnajassa ja radan päätepisteessä, Pietarin Suomen asemalla. Olga oli keittäjänä varakkaassa ruhtinasperheessä.
Pietarissa Suomen asema
Rauhattomuus lisääntyy
Pietari oli oikea suurkaupunki ja sulatusuuni. 1910-luvulla olot alkoivat muuttua rauhattomiksi. Lähestyttiin vallankumouksen aikoja. Järjestettiin lakkoja, salaisia kokouksia, kotitarkastuksia, ja santarmit valvoivat ja pidättivät epäiltyjä. Mikkokin oli osallistunut johonkin salaiseen kokoukseen, kertoo uutinen Karjala-lehdessä.
Olojen yhä vaikeutuessa Mikko perheineen muutti Viipuriin vuonna 1913.
Suomen itsenäistyttyä Mikko ehti perheineen asua Viipurissa kymmeniä vuosia ja toimia monessa ammatissa. Hän oli poliisivoimissa etsivänä, jahtasi kieltolain aikana pirtupoliisina salakuljettajia Viipurin lahdella. Torikauppaakin hän harjoitti Punaisenlähteen torilla.
Pitkän työuransa Mikko päätti 1950-luvulla Ryttylän lasitehtaan ”vormuvarastolla” lasimuottien puhdistajana yli 70-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1878 ja kuoli 1953.
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen
https://helsinkipietari150.vayla.fi/pitka-tie-radaksi-pietarin-radan-syntyvaiheet/
Pietari oli oikea suurkaupunki ja sulatusuuni. 1910-luvulla olot alkoivat muuttua rauhattomiksi. Lähestyttiin vallankumouksen aikoja. Järjestettiin lakkoja, salaisia kokouksia, kotitarkastuksia, ja santarmit valvoivat ja pidättivät epäiltyjä. Mikkokin oli osallistunut johonkin salaiseen kokoukseen, kertoo uutinen Karjala-lehdessä.
Olojen yhä vaikeutuessa Mikko perheineen muutti Viipuriin vuonna 1913.
Suomen itsenäistyttyä Mikko ehti perheineen asua Viipurissa kymmeniä vuosia ja toimia monessa ammatissa. Hän oli poliisivoimissa etsivänä, jahtasi kieltolain aikana pirtupoliisina salakuljettajia Viipurin lahdella. Torikauppaakin hän harjoitti Punaisenlähteen torilla.
Pitkän työuransa Mikko päätti 1950-luvulla Ryttylän lasitehtaan ”vormuvarastolla” lasimuottien puhdistajana yli 70-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1878 ja kuoli 1953.
Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen
https://helsinkipietari150.vayla.fi/pitka-tie-radaksi-pietarin-radan-syntyvaiheet/
RSS-syöte