Kartanon päärakennus Haltiala, opistorakennus ja väentupa Pirttilä rajaavat alueen, jolla on muinaisjäännös, Ryttylän keskiaikainen kylätontti.
Menen paikalle tutustumaan. Kylätontin alue näyttää suuremmalta kuin kuvittelin, ei tietenkään kylätaajamaksi suurelta. Keskiaikaisia rakennusrivejä ei ole säilynyt, mutta mielikuvitusta voi käyttää.
Raittiusmiesten olutpanimo
Kartano kukoisti Granfeltien aikana 1801-1876. Kaikki ei kuitenkaan onnistunut. Suvussa oli raittiusmiehiä, jotka perustivat Punkanjoen rantaan olutpanimon, jotta väki saadaan eroon väkevistä juomista. Olut ei ollut onnistunutta. Panimo lopetettiinkin. Kartanon myöhempi omistaja Hugo Standertskjöld antoi purkaa rakennuksen ja käyttää sen hirret kylän ensimmäiseen koulurakennukseen, joka on edelleen käytössä, nyt kyläkirjastona.
Eivät Granfeltit minnekään kadonneet, vaikka Ryttylän kartanon myivät. Useat heistä ottivat sittemmin sukunimekseen Kuusi. Perinteet elivät. Raittiusmies A.A. Granfeltin pojanpoika Pekka Kuusi toimi Alkon pääjohtajana ja pyrki siihen, että kansa joisi viinan sijasta mietoja viinejä.
Kovina aikoina -romaani ajankuvana
Granfeltien kartanoajasta minua kiinnostaa eniten K.A. Tavaststjernan romaani Kovina aikoina.
Romaani kuvaa todella monipuolisesti kartanon elämää niin isäntien kuin palvelusväen ja torpparien kannalta. Se kertoo nälkävuosista ja alkaa vuodesta 1867.
En ole päässyt tietolähteistä varmuuteen, missä kirjailija tämän 1891 ilmestyneen romaaninsa kirjoitti. Joitakin vuosia hän asui Ryttylän kartanossa, äitinsä sukukartanossa. Hän siis oli Granfelteja.
Henkilöhistoria on kiinnostavaa. Helsingissä olen tavannut niin Pekka Kuusen kuin seuraavan polven Kuusia. Eipä tullut silloin mieleenkään, että ovat näitä ”Ryttylän Granfelteja” ja Tavaststjernan sukulaisia.
Eeva-Liisa Niinioja
Kyläaktiivi
LÄHTEITÄ:
K.A. Tavaststjerna, Kovina aikoina: kertomus Suomen viimeisten nälkävuosien ajoilta, ilmestyi suomeksi 1892, suomentaja Juhani Aho
Alueen omistaa Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, joka on tuonut esille myös kartanoajan historiaa
Menen paikalle tutustumaan. Kylätontin alue näyttää suuremmalta kuin kuvittelin, ei tietenkään kylätaajamaksi suurelta. Keskiaikaisia rakennusrivejä ei ole säilynyt, mutta mielikuvitusta voi käyttää.
Raittiusmiesten olutpanimo
Kartano kukoisti Granfeltien aikana 1801-1876. Kaikki ei kuitenkaan onnistunut. Suvussa oli raittiusmiehiä, jotka perustivat Punkanjoen rantaan olutpanimon, jotta väki saadaan eroon väkevistä juomista. Olut ei ollut onnistunutta. Panimo lopetettiinkin. Kartanon myöhempi omistaja Hugo Standertskjöld antoi purkaa rakennuksen ja käyttää sen hirret kylän ensimmäiseen koulurakennukseen, joka on edelleen käytössä, nyt kyläkirjastona.
Eivät Granfeltit minnekään kadonneet, vaikka Ryttylän kartanon myivät. Useat heistä ottivat sittemmin sukunimekseen Kuusi. Perinteet elivät. Raittiusmies A.A. Granfeltin pojanpoika Pekka Kuusi toimi Alkon pääjohtajana ja pyrki siihen, että kansa joisi viinan sijasta mietoja viinejä.
Kovina aikoina -romaani ajankuvana
Granfeltien kartanoajasta minua kiinnostaa eniten K.A. Tavaststjernan romaani Kovina aikoina.
Romaani kuvaa todella monipuolisesti kartanon elämää niin isäntien kuin palvelusväen ja torpparien kannalta. Se kertoo nälkävuosista ja alkaa vuodesta 1867.
En ole päässyt tietolähteistä varmuuteen, missä kirjailija tämän 1891 ilmestyneen romaaninsa kirjoitti. Joitakin vuosia hän asui Ryttylän kartanossa, äitinsä sukukartanossa. Hän siis oli Granfelteja.
Henkilöhistoria on kiinnostavaa. Helsingissä olen tavannut niin Pekka Kuusen kuin seuraavan polven Kuusia. Eipä tullut silloin mieleenkään, että ovat näitä ”Ryttylän Granfelteja” ja Tavaststjernan sukulaisia.
Eeva-Liisa Niinioja
Kyläaktiivi
LÄHTEITÄ:
K.A. Tavaststjerna, Kovina aikoina: kertomus Suomen viimeisten nälkävuosien ajoilta, ilmestyi suomeksi 1892, suomentaja Juhani Aho
Alueen omistaa Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, joka on tuonut esille myös kartanoajan historiaa
RSS-syöte