Vanha Kylätie laskeutuu rautatien alikulkuun.
Olisiko Ryttylän raittia, Vanhaa Kylätietä, ilman rautatieasemaa? Olisiko asemaa ilman Ryttylän kartanon Granfelteja? Näihin kysymyksiin vastaan: ei.
Yhdystie Turkhaudalta Ryttylän asemalle
Kartano antoi Helsinki-Hämeenlinna -rautatien rakentamiseen ilmaiseksi kaiken sen maan, mitä kartanolta tarvittiin. Rautatie valmistui vuonna 1862. Ryttylän asema perustettiin vuonna 1863.
Keskiaikainen Hämeen tie kulki Turkhaudan kautta. ”Suuri valtamaantie Helsingistä Hämeenlinnaan”, kuvaa kirjailija K.A. Tavaststjerna romaanissaan Kovina aikoina.
Kuvernööri velvoitti vuonna 1863 Hausjärven pitäjäläiset rakentamaan yhdystien Turkhaudalta Ryttylän asemalle.
Ei ole siis keskiaikainen, meidän kylänraittimme.
Raitilla on oma paikkansa ja taikansa
Ohikulkutie ja rautatien alikulut ovat meidän aikanamme hiljentäneet raittia, mutta kävelijälle se on selvästi sopivassa paikassa. Jos on jollekin kyläläiselle asiaa, se kyllä hoituu, kun lähtee Vanhalle Kylätielle kävelylle. Kas, silloin on tuttukin liikkeellä. Raitilla on taikansa.
Kirjailija Veijo Meri romaanissaan Suku kertoo, miten mies neuvoi vaimoaan kävelylenkille, kun tätä oli käsketty kävelemään säännöllisesti:
Ryttylässä on vanha tapa tehdä pitempi tai lyhyempi lenkki niin, että se kulkee myös raitin kautta. Eiköhän se taikakin toimi juuri siksi…
Eeva-Liisa Niinioja
Kyläaktiivi
LÄHTEITÄ:
Oiva Keskitalo, Hausjärven historia, Hämeeninna 1964, Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino
Veijo Meri, Suku, Otava, Helsinki 1968
K.A. Tavaststjerna, Kovina aikoina: kertomus Suomen viimeisten nälkävuosien ajoilta, ilmestyi 1891, suomentanut Juhani Aho
Lasse Toivola, Maalaiskylässä ennenvanhaan, Oma kustanne 1991, Riihimäen Kirjapaino Oy
Yhdystie Turkhaudalta Ryttylän asemalle
Kartano antoi Helsinki-Hämeenlinna -rautatien rakentamiseen ilmaiseksi kaiken sen maan, mitä kartanolta tarvittiin. Rautatie valmistui vuonna 1862. Ryttylän asema perustettiin vuonna 1863.
Keskiaikainen Hämeen tie kulki Turkhaudan kautta. ”Suuri valtamaantie Helsingistä Hämeenlinnaan”, kuvaa kirjailija K.A. Tavaststjerna romaanissaan Kovina aikoina.
Kuvernööri velvoitti vuonna 1863 Hausjärven pitäjäläiset rakentamaan yhdystien Turkhaudalta Ryttylän asemalle.
Ei ole siis keskiaikainen, meidän kylänraittimme.
Raitilla on oma paikkansa ja taikansa
Ohikulkutie ja rautatien alikulut ovat meidän aikanamme hiljentäneet raittia, mutta kävelijälle se on selvästi sopivassa paikassa. Jos on jollekin kyläläiselle asiaa, se kyllä hoituu, kun lähtee Vanhalle Kylätielle kävelylle. Kas, silloin on tuttukin liikkeellä. Raitilla on taikansa.
Kirjailija Veijo Meri romaanissaan Suku kertoo, miten mies neuvoi vaimoaan kävelylenkille, kun tätä oli käsketty kävelemään säännöllisesti:
- Mä käskin sen mennä asemalle. Se menee koulun kautta ja tiilitehtaan ylikäytävästä yli ja tulee raittia takaisin.
Ryttylässä on vanha tapa tehdä pitempi tai lyhyempi lenkki niin, että se kulkee myös raitin kautta. Eiköhän se taikakin toimi juuri siksi…
Eeva-Liisa Niinioja
Kyläaktiivi
LÄHTEITÄ:
Oiva Keskitalo, Hausjärven historia, Hämeeninna 1964, Arvi A. Karisto Oy:n kirjapaino
Veijo Meri, Suku, Otava, Helsinki 1968
K.A. Tavaststjerna, Kovina aikoina: kertomus Suomen viimeisten nälkävuosien ajoilta, ilmestyi 1891, suomentanut Juhani Aho
Lasse Toivola, Maalaiskylässä ennenvanhaan, Oma kustanne 1991, Riihimäen Kirjapaino Oy
RSS Feed