Hyvät ryttyläläiset!

Oma kyläyhdistys on perustettu, rekisteröity ja saanut mukaan innokkaita, osaavia ja reippaita kyläläisiä toimimaan yhdessä oman kylämme hyväksi. Toimin kyläyhdistyksen varapuheenjohtajana. Olen iloinen, että yhdistyksen alkutaival on ollut hyvin innostunut ja toimeen tarttuva.

Minun Ryttyläni alkaa vuodesta 1984, kun vanhempani löysivät isolle perheellemme kivan ja tilavan kodin lähes keskeltä kylää silloiselta Keskustieltä. Vain muutama päivä muutosta uuteen kotikylään alkoi koulutieni Ryttylän koulussa. Keskustien ja koulun väliset pienet tiet kaikkine taloineen, puineen, pensaineen, kasveineen, valotolppineen ja liikennemerkkeineen on minun Ryttylääni lapsuudesta. Vieläkin kulkiessani niitä teitä voin melkein tuntea koulurepun painon selässäni.

Minun Ryttyläni yksi merkityksellisimmistä paikoista on pieni vanha punainen mökki kylän ohitse virtaavan Puujoen rannalla. Tie mökille alkaa kylän halki kulkevalta Ohikulkutieltä haarautuen hyvin kapeaksi lähes poluksi peltojen keskellä. Pihalla on nurmikkoa, lipputanko, nuotiorenkaat, varastorakennus ja puinen katos penkkeineen ja pöytineen. Joku ehkä jo tunnisti paikan? Partiomaja. Sinne liittyy paljon muistoja lapsuudestani, nuoruudestani ja aikuisuudestani. Sen esittelisin vierailleni ja sinne on aina hyvä palata.

Minun Ryttyläni on rakas kotikylä, jossa kasvoin kouluvuoteni ja jonne päätin myöhemmin perheeni ja kotini perustaa ja jonka asukkaiden hyvinvoinnin edistämisessä haluan olla mukana. Ajatukseni voisin tiivistää Anne-Mari Kaskisen runoon:

Maailman kaikkiin kyliin, joku jää asumaan.

Jossakin otetaan syliin, jossakin odotetaan.

Yksi vain kylistä muista, kodiksi avautuu.

Maailman kaikista puista, yksi on pihapuu.

Omalle pihalleni olen puolisoni kanssa istuttanut kaikille lapsillemme oman pihapuun – tammen – aivan kuten minullakin on lapsuudessani ollut.

Auli Pulli

Varapuheenjohtaja

Ryttylän Kyläyhdistys ry