Onko väliä, mistä saivat nimensä Pirttisaari ja Ryttylä?
30.5.2023
On paikannimitiedoilla väliä. Ne synnyttävät ahaa-elämyksiä ja saavat katsomaan uteliaana ympärilleen, jopa tekemään kävelyretken menneisyyden maisemaan.
Pirttisaari kertoo hämäläisesta eräkaudesta
Lähden paikalle, josta näkyy Ryttylän Pirttisaari Hausjärven ja Janakkalan raja-alueella. Kuljen Ryttyläntietä ja käännyn Vehkomäentien haarasta länteen. Jatkan Ohikulkutien mäkeä alas. Kuvittelen, millainen alue oli jääkauden jälkeen muinaisjärven saaristona, josta maan kohotessa tuli näkyviin myös Pirttisaari. Sinne tuli metsästäjien kämppä, pirtti.
Väinö Voionmaa kuvailee kirjassaan Hämäläinen eräkausi, miten Ryttylän alueen Pirttisaari huokuu alkukantaisempien eräaikojen tuntua. Kirja kertoo Ryttylästä erämaana, jossa käytiin metsästämässä suurriistaa. Väinö Voionmaasta myös Hirvenoja havisee suurmetsästyksen muistoa. Metsästäjillä oli käytössään ehkä myös Majamäki.
Antoiko Rytty nimen Ryttylälle?
Ryttylä lie ollut muinais-Vanajan takamaata. Rytty-nimisen talon isäntä Vanajan Luolajasta löytynee Ryttylä-nimen takaa. Väinö Voionmaan mukaan Ryttylän kylän nimi muistuttaa niin selvästi Luolajan kylän vanhaa paikannimeä Rytty, että sukulaisuuden uskoo vähemmälläkin.
Vakinaiset asukkaat tulivat Ryttylään pohjoisesta eivätkä etelästä, niin kuin olisin luullut. Oiva Keskitalo pitää Hausjärven historia -kirjassaan tärkeimpänä syynä sitä, että pitäjä on vedenjakaja-alueella, etäällä suurista järvistä ja hallitsevista vesireiteistä.
Valtaoja kuivaa muinaisjärveni rippeet
Otan kuvia valtaojan ”sillan ”pielessä. Kosteutta Ryttylän seudulla on riittänyt uudempinakin aikoina. Siksi on tarpeen valtaoja, pellon peruskuivatukseen käytetty keinotekoinen uoma. Tämä oja on aika syväkin ja vettä pohjalla. Tiedän sen, sillä lapsena putosin valtaojaan ja kyllähän siinä vaatteet kastuivat.
Ryttylässä riittää rämettä. Ohikulkutien ojassa keskellä Ryttylää kasvaa osmankäämiä, joka viihtyy kosteassa. Samoin vehka, jonka nimi näkyy tiennimissä Vehkomäentie ja Vehkatie sekä talonnimissä Iso -ja Vähä-Vehkomäki.
Iso-Vehkomäki oli isoisäni Oton talo, mutta ei enää vuosikymmeniin ole ollut suvun omistama. Kuitenkin aiemmin kuljin usein Vehkatietä Iso-Vehkomäen ohi ”alas”, niin kuin kotona alempia peltoja nimitimme. Siitä jatkoin joskus valtaojan reunaa Ohikulkutielle. Paikat olivat silloin minulle tärkeitä eivätkä paikannimet kertoneet mitään erityistä. Mutta nyt pystyn kuvittelemaan, miten raskasta on isoisän poikineen ollut raivata rämettä pelloksi. Mielialaa urakka ei heillä ilmeisesti masentanut:
- Kuokka on parasta kuntoutusta, muisteli yksi pojista vanhana tuota aikaa.
TEKSTI JA KUVAT
Eeva-Liisa Niinioja, kyläaktiivi
eevaliisaniinioja@hotmail.com
LÄHTEITÄ
Blogikirjoitusta varten olen lukenut mm. seuraavia kirjoja: Väinö Voionmaan Hämäläinen eräkausi,1947, Oiva Keskitalon Hausjärven historia, 1964, ja Harjujen Hausjärvi, Hausjärvi-Seura, 1998