Kolmilammit, ”vuori” ja Veijo Meri

28.4.2020

Veijo Meri on kuvassa maisemassa, josta hän on kirjoittanut tarinoita. Haluaisin tehdä sinne vielä retken. Lähtisin Ryttylästä Kolmilammintietä.

Kivikaudella täällä jo asuttiin

Pysähtyisin katsomaan, missä on Ali-Lampilan kivikautinen asuinpaikka ennen kuin kääntyisin Kolmilammille mäkeä ylös. Peltotien päässä saarekkeessa asuinpaikka on ollut. Mistä tiedän? Ryttylän osayleiskaavaa valmisteltiin vuonna 2003 ja kylässä tehtiin myös museoviraston arkeologinen inventointi. Kaava ei valmistunut, mutta arkeologinen selvitys kyllä. Sieltä tieto ja retkikohteisiini sopiva kartta.

Kolmilamminmäki ja Kolmilammit on osa Someronvuorta. Janakkalan puolella on ollut mainio Latumajan luontopolku, jonka mielelläni kiertäisin, mutta polku on tallella ilmeisesti vain paikallisten muistoissa. Olen kyllä käynyt kerran omin päin etsimässä Pottisuon ja uhrilähteen.

”Kolmilammi” on Valkeelampi

Kolmilammin tanssilava on kuulu. Rannassa on uimapaikka, jossa minäkin kävin uimakoulun. Lammella on oma nimi, Valkeelampi. Ne kaksi muuta ovat Mustalampi ja Suolampi.
Valkeelampi on arkeologien mukaan ollut kultti- ja tarinapaikka. Museoviraston tutkija on kirjannut:

  • Lammesta kerrotaan löydetyn rahaa, mutta tarkempia tietoja tapauksesta ei ole. Ali-Lampilan talossa kerrottiin, että kirjailija Veijo Meren isoisä olisi pikkupoikana komennettu hakemaan lammesta sammasvettä ja heittämään veteen kolikoita maksuksi. Tarinan mukaan vesi tuli haetuksi, mutta kolikot vaihtuivat karamelleihin Turkhaudan kyläkaupassa.


Uittamon ohi ja Turkhaudalta takaisin

Palaisin retkeltäni keskiaikaista Hämeen tietä, nykyistä Hausjärventietä. Ennen Puujoen siltaa on Uittamon tila, Veijo Meren isän kotitalo, jossa kirjailija vietti lapsena ja nuorena paljon aikaa ja kuunteli tarinoita.

Turkhaudan kautta tulisin Ohikulkutietä takaisin. Jos olisin liikkeellä kesäaikaan, pysähtyisin Ryttylässä lähtöpaikkani, Kolmilammintien, tuntumassa ja toivoisin, että kesäkahvila olisi avoinna. Sulattelisin herkkuja ja retken vaikutelmia. Sen jälkeen voisinkin lukea uudelleen Veijo Meren romaanin Suku.

Eeva-Liisa Niinioja
Kyläaktiivi
​
Kirja, josta olen saanut virikkeitä ja pääotsikon alle kuvan. Hannes Sihvo – Risto Turunen: Veijo Meri Täynnä liikettä, Kirjapaino Raamattutalo Oy, Pieksämäki 1998