​Suuressa Ryttylän kartanossa tarvittiin paljon palvelusväkeä, piikoja ja renkejä. Yksi piioista oli MariaKustaava Heikintytär, joka mainitaan Hausjärven vuoden 1868 rippikirjassa Ryttylän kartanon (Ollila gård) piikojen joukossa. Maria Kustaava oli isoäitini isoäiti. Kartanossa oli kirkonkirjan mukaan yli 20 piikaa ja toistakymmentä renkiä. Ei ole tietoa, palveliko Maria herrasväkeä sisäpiikana vai kuuluiko vaikkapa navettapiikojen joukkoon. Elettiin vielä Granfeltien aikaa ja kartano kukoisti. Väkeä oli paljon, kun Granfeltien laaja suku vietti paljon aikaa Ryttylässä. Maria Kustaava oli 30-vuotias, lähtenyt piiaksi jo 15-vuotiaana ja palvellut monessa talossa ja eri pitäjissä. Hän oli syntynyt vuonna 1837 Karan Anttilassa, Pöytäkiven torpassa.

Nälkävuodet koettelevat
Ryttylän kartanoon Maria Kustaava oli tullut Haarankosken torpasta, jossa torpparina oli hänen äitinsä veli Taneli Heikinpoika. Takana oli vaikea kevät, ja voi arvailla, että Maria sai hiukan hengähtää Ryttylään saavuttuaan.  Haarankosken torpassa piikana ollessaan Maria oli joutunut kokemaan nälkävuosien kauhut, joista Ryttylän kartanossakin vaikuttanut K.A. Tavaststjerna kertoo romaanissaan Kovina aikoina. Katovuodet tuhosivat viljan, ja kerjäläisiä kulki talosta taloon.  Vuoden 1868 aikana nälänhätä ja taudit veivät Hausjärvellä hautaan 780 ihmistä, ja satoja kuoli muutaman kevätkuukauden aikana. Haarankosken torpassa kuoli emäntä ja kolme lasta viikon aikana.

Tervakosken kartanoon
Vuoden 1868 lopulla Marian elämä muuttui ainakin vakaammaksi vaikka ei ehkä helpommaksi. Hän solmi avioliiton Tervakosken kartanon voudin Juho Heikinpoika Silanderin kanssa ja muutti Tervakoskelle. Juho oli jäänyt leskeksi, ja perheessä oli monta pientä lasta. Tervakoskella Maria eli pitkän elämän suurperheen äitinä.  Hän kuoli 90-vuotiaana vuonna 1927 ja haudattiin Janakkalan kirkkomaahan.

Ympyrä sulkeutuu
Marian tyttärentytär Ida Aleksandra Lampinen oli isoäitini. Hänet elämä kuljetti Tervakoskelta Hankoon ja Bengtsårin saarelle. Mutta Ida palasi isoäitinsä jalanjäljille. Kun Ryttylän kartanon alueelle perustettiin koulukoti vuonna 1923, Ida perheineen tuli koulukodin palvelukseen. Lampisen perhe asui yli 25 vuotta tuossa punaisessa Pirttilä-rakennuksessa, josta aiemmassa blogitekstissä on kuva. Se on äitinikin lapsuudenkoti. Ida eli koko elämänsä Ryttylässä ja kuoli vuonna 1968, sata vuotta sen jälkeen, kun hänen isoäitinsä oli saapunut Ryttylään.

Ritva Lantz
Entinen ryttyläläinen